Rakkauden valtakunnan perintö | ekklēsia kaikille kansoille

Jumala haluaa luoda kansalleen organisaatiorakenteen, joka ylittää sen, mitä olemme tähän mennessä osoittaneet. Tällä muutoksella on syvällisiä vaikutuksia ekklēsiaan. Kuten Ef. 4:11-16:ssa hahmotellaan, Jumala työskentelee saadakseen Kristuksen ruumiin täyteen kypsyyteen. Seuraavassa on joitakin asioita, joita Pyhä Henki työskentelee saadakseen aikaan. Apostolit eivät ainoastaan ota uudelleen paikkaansa, vaan myös saavat jälleen auktoriteetin. Kyse ei ole vain jonkin tehtävän palauttamisesta Kristuksen ruumiiseen, vaan koko tavasta, jolla ekklēsia on rakenteeltaan, hallinnaltaan ja toiminnaltaan. Tämä merkitsee suuria muutoksia tavassa, jolla kaikkea tehdään. Jumalan kansa oppii, mitä apostolit todella ovat, heidän armostaan, paikastaan, tarkoituksestaan ja luonteestaan. Monet ennakkokäsitykset muuttuvat tässä prosessissa.

Nikean uskontunnustuksessa kirkko kuvataan "pyhäksi, yleiseksi ja apostoliseksi kirkoksi". Jumalan kansa tunnustaa, että apostolinen olemus ei tarkoita sitä, että "vain apostoleita on", vaan että apostolisuus on hänen kansansa DNA:ssa. Jeesus oli apostolinen, hänet lähetettiin, ja mekin kannamme hänen kuvaansa. Henki valmistaa laajempaa ekklēsiaa suurempaan läheisyyteen Kristuksen kanssa, suurempaan rakkauteen toisiamme kohtaan, suurempaan luottamukseen johtajia kohtaan, suurempaan halukkuuteen palvella ja muuhun sellaiseen, mitä monet meistä eivät vielä edes ajattele. Meistä tulee alkuseurakunnan kaltaisia, ja jopa enemmän kuin heistä.

Jeesuksen alusvaate oli saumaton, ja samoin Jumala haluaa herättää ekklēsiaan johtajia, jotka ovat niin yhdistyneet rakkaudessa ja tarkoituksessa, että he ovat saumaton peitto Kristuksen ruumiille. Se, mitä olemme tähän mennessä nähneet uskontokuntien tai järjestöjen peittämänä, tulee korvautumaan. Jotain paljon suurempaa ja parempaa on tulossa. Voima on tulossa, voima, joka syntyy ykseydestä (ykseydestä). Voima, jonka olemme menettäneet, tulee takaisin "Kristuksen ruumiin todellisen kohtaamisen kautta" (1. Kor. 11:29-30). Kristuksen ruumiissa olevan kaitselmuksen ja täydentymisen huomiotta jättämisellä on ollut seurauksia. Meistä on tullut "heikkoja ja sairaita, ja varsin monet ovat jopa kuolleet". Kristuksen ruumiina voimme tunnustaa, että kukaan yksilö ei voi käsittää ja hahmottaa kaikkia Jumalan ulottuvuuksia. Voimme oppia uudestaan nauttimaan, täydentämään ja täydentämään toisiamme keskinäisessä riippuvuudessa ja suuremman ruumiin tarpeessa.

Kristuksen ruumiin maailmanlaajuinen ykseys ei ole ulkoinen ykseys, vaan se tulee sydämestä. Siinä on kyse muustakin kuin yhdessä työskentelystä jonkin asian puolesta, vaan aidosta hengen ja tunteiden yhteydestä. Se on vastaus Jeesuksen rukoukseen Johanneksen evankeliumissa 17:21, jossa hän pyysi Jumalaa, "että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa, ja minä olen sinussa". Olkoot hekin meissä, niin että maailma uskoisi, että sinä olet minut lähettänyt"." Jeesus rukoili sellaista ykseyttä, joka Jeesuksella ja Isällä oli. Me emme ole vielä saavuttaneet tätä ykseyttä. Meillä apostolisen ja profeetallisen palvelutyön arkkina+ ei ole epäilystäkään siitä, että Jeesus tulee kuulluksi ja me tulemme takaisin tähän todelliseen ykseyteen ja siten siihen voimaan, joka siitä seuraa.

Tämä on samanlainen kuin Jeesuksen ja opetuslasten, Paavalin ja Timoteuksen, Elian ja Elisan sekä Mooseksen ja Joosuan välinen suhde. Kun ekklēsia keskittyy jälleen ihmissuhteisiin, hengellinen palvelutyö muistuttaa ensimmäisten uskovien palvelutyötä. Se heijastaa Isän ja Pojan mallia. Jeesus (Jumala) oli isän poika ja Jumala oli myös pojan isä. Tämä ei lopulta tule olemaan (eikä sen pitäisi koskaan olla) oikeudellinen, vaan sydämen suhde. Se on Jumalan kansan todellista kypsymistä varten. Meillä ei ole vielä täydellistä käsitystä Jumalan suunnitelmien täyteydestä. Siitä huolimatta meitä apostolisena solmukohtana jännittää se, että Hänen kätensä on ekklēsian ruorissa ohjaamassa heitä. Jeesus säästi parhaan viinin viimeiseksi. Rakkauden perintö.